Edit 22.3.2016: lisätty linkit aineistoihin ja nauhoitteisiin
Syksyn aikana on ollut kolme webinaaria. Tomi Raitasen ja Irmeli Lignellin luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja niistä on saanut hyvin taustatietoa aiheeseen. Luennoijista huomaa, että he ovat kokeneita webinaarien pitäjiä, asiat on esitetty hyvin rauhallisesti ja loogisesti - homma on ollut esittäjillä hyvin hanskassa :-)
Syksyn aikana on ollut kolme webinaaria. Tomi Raitasen ja Irmeli Lignellin luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja niistä on saanut hyvin taustatietoa aiheeseen. Luennoijista huomaa, että he ovat kokeneita webinaarien pitäjiä, asiat on esitetty hyvin rauhallisesti ja loogisesti - homma on ollut esittäjillä hyvin hanskassa :-)
Tomi Raitanen kertoi 28.9. webinaarissaan tutkintotoimikuntatyöstä. Hän on itse toiminut useamman kauden Majoitus- ja ravitsemisalan työnjohdon tutkintotoimikunnan puheenjohtajana. Toimikunnan jäseninä (max 9 hlöä) on työntekijöiden, työnantajien ja opettajien edustajat sekä alasta riippuen myös itsenäisiä ammatinharjoittajia (esim. parturi-kampaajat). Työnantajia ja -tekijöitä on yhtä monta. Sihteeri voi olla ryhmän ulkopuolelta.
Tomi tuntui olevan hyvin kiinnostunut ja innostunut tutkintotoimikuntatyöstä. Kokouksia on kymmenkunta vuodessa, ja toimikunta on myös vieraillut oppilaitoksissa perehtymässä koulutuksen järjestäjien toimintaan. Oli mielenkiintoista huomata, että tutkintotoimikunta seuraa myös koulutuksen järjestäjien tutkintoihin liittyvää markkinointia. Erityisesti siihen kiinnitetään huomiota, että mainoksessa ei kerrota vain valmistavan koulutuksen alkamisesta, vaan myös mahdollisuudesta suoraan ilmoittautua tutkinnon osan tai kokonaisen tutkinnon suorittamiseen.
Tutkintotoimikuntien uusi 3-vuotinen toimikausi alkaa 1.8.2016, joten lähiaikoina OPH pyytää järjestöjä esittämään jäseniä toimikuntatyöhön. Lopullisen nimityksen tutkintotoimikuntien jäsenistä tekee OPH. Rakennemuutoksia on tiedossa mm. toimikuntien määrä laskee 147:stä 90:een, rooli ja tehtävät tulevat tarkentumaan ja perustyöhön avuksi nimitetään näyttötutkintosihteeristö.
Tomin esityksestä sai hyvin positiivisen kuvan tutkintotoimikuntatyöstä. Ryhmä toimii hyvin yhteen ja sillä on yhteinen päämäärä. Kuulemani mukaan toisenlaisiakin ryhmiä löytyy, mutta päätavoitehan pitäisi aina olla ammattitaitoisten tutkinnon suorittajien tunnustaminen.
************************
Tomi Raitasen toisen webinaarin (5.11.2015) aihe oli henkilökohtaistaminen. Aluksi käytiin läpi perustermejä ja toimijoiden työnjakoa:
- osaamisen tunnistaminen - vastukouluttaja, järjestämissopimuksen omaava oppilaitos tekee
- osaamisen tunnustaminen - tutkintotoimikunta tekee
- osoitettu osaaminen - tutkintotodistus/todistus suoritetun tutkinnon osan osaamisesta
- hankittu/saavutettu osaaminen - työelämässä/muualla hankittu osaaminen, osoitetaan tutkintotilaisuudessa
Tomi esitteli esimerkkitapauksen myötä, miten opintojen aloittaneen Ellin aiemmin hankittu osaaminen (koulutus ja työkokemus) tunnistettiin ja tunnustettiin ravintola-alan ammattitutkinnon tutkinnon eri osissa ja mitä jäi vielä valmistavassa koulutuksessa opiskeltavaksi. Yhdessä totesimme, että henkilökohtaistamista ei tehdä kymmenessä minuutissa, vaan osaamisen tunnistamiseen menee tovi jos toinenkin.
Käytännössä henkilökohtaistaminen on varmasti työläs ja aikaavievä prosessi. 20 hengen aikuisopiskelijoiden ryhmästä löytyy aiempaa osaamista moneen lähtöön, miten saada opiskelija itse huomaamaan ja ehkä arvostamaankin työssä hankittua osaamista. Henkilökohtaistamisasiakirjan monien kysymyskohtien täyttäminen voi tehdä tiukkaa niin perushitsarille kuin suomen kieltä vasta opiskelevalle maahanmuuttajalle.
Nauhoite
Nauhoite
**************************
Kolmas webinaari (18.11.2015) oli Irmeli Lignellin Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt näyttötutkinnon suorittajina. Näyttötutkintojen lähtökohtana on, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet suorittaa tutkinto, koulutuksellinen tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja inkluusio. Tuo viimeinen termi piti googlettaa, kun ei ollut ennestään tuttu. Wikipedia kertoo, että se tarkoittaa vammaisten ja syrjäytyneiden oppilaiden mukaan ottamista normaaliin opetukseen tarpeittensa mukaan tuettuna.
Oppimisvaikeuksista Irmeli painotti, että sitä ei pitäisi aina pitää negatiivisena asiana - vikana - vaan vahvuutena. Se on erilainen tapa hahmottaa ja käsitellä tietoa, erilainen tapa oppia asioita. Keskusteltiin myös siitä, että häpeä omista oppimisvaikeuksista voi olla niin suuri, ettei sitä haluta tuoda esille, vaikka apua olisi tarjolla. Toisaalta, miksi tukitoimia on tarjolla vain heille, joilla on jokin tarve sitä käyttää? Miksi ne eivät voisi olla kaikkien käytettävissä niin, että ei tehdäkään eroa "normiopiskeljoihin" ja "erityistä tukea tarvitseviin"? Miksi opiskelun monimuotoisuus ei saisi olla rikkaus meidän kaikkien opiskelussa, miksi pitäisi opiskella ja oppia vain 1800-luvulla syntyneellä mallilla kirja - paperi - kynä? Kun erilaisen oppimisen muodot tulisivat kaikille tutuiksi - arkipäiväisiksi - niitä voisi jokainen meistä hyödyntää työssä ja elämässä muutenkin ilman leimautumisen stigmaa. Erilaiset oppimistavat eivät olisi enää merkki "ongelmallisesta opiskelijasta".
Näyttötutkintojen järjestämissuunnitelmaan (kohta 11) kirjataan, miten selvitetään tutkinnon suoritajan ohjauksen ja tukitoimien tarve, miten huomioidaan mahdolliset kieli- ja kulttuuritaustaan liittyvät tarpeet ja millaisin järjestelyin tarjotaan apua erityistarpeisiin.
Kun opiskelijalla on tuen tarvetta, tukitoimet, ohjaus ja erityisäjärjestelyt kirjataan henkilökohtaistamisasiakirjaan. Tuen tarve pitää tunnistaa myös tutkintotilaisuutta suunniteltaessa, tukimateriaalia voi käyttää ja se voi olla selkokielistä, suoritus voi olla suullinen ja lisäaikaa voidaan antaa. Ammattitaitovaatimuksia ei kuitenkaan mukauteta, ne ovat kaikilla samat.
Loppuun vielä muistin tueksi kuva tämän talven ensilumesta.
